Kuulin vuosia sitten vertauksen, joka tuntuu edelleenkin tavattoman osuvalta: Ihminen on kuin pienessä lasipullossa kasvanut kurpitsan taimi. Aloitamme elämämme itseämme vapaasti toteuttavina ja huikeaa vauhtia kehittyvinä. Ensimmäiset elinvuodet elämme innostuksessa ja huolettomassa luottamuksessa.
Pikkuihminen on valmis rakastamaan kaikkia, eikä hänelle pälkähdä edes mieleen epäillä omaa arvoaan, rakastettavuuttaan, oikeuttaan olla juuri sellainen kuin on tai kykyään oppia aivan mitä tahansa. Elämä on elämää isolla E:llä, kaikki on mahdollista ja kaikki tapahtuu nyt. Kokemukset ja tunteet virtailevat vapaasti, vallitseva olotila on riemukas itsensä toteuttamisen flow, jonka tieltä ajoittaiset pikku pettymykset sulavat vikkelään. Taimi kasvaa kohisten tarkoituksenaan kokea kaikki mahdollinen, oppia ja kehittyä aina vain viisaammaksi, taitavammaksi, osaavammaksi – niin loistavaksi kuin vain suinkin ehtii. Eikö vain sinustakin tunnu siltä, että juuri tällä tavoin meidän aikuistenkin kuuluisi voida elää?
Oma arvo opitaan toisista peilaamalla
Pahaksi onneksi lapsi ei kovin pitkään saa vapaasti toteuttaa tätä elämänsä tarkoitusta, vaan alkaa omaksua ympäristönsä negatiivisia asenteita, tulkintoja ja uskomuksia maailmasta, muista ihmisistä ja aivan erityisesti itsestään ja omasta arvostaan. Vanhemmat istuttavat taimensa pulloon, jonka seinämät rakentuvat salakavalasti lapsen mieleen istutetuista, enimmiltä osin kuvitelmiin perustuvista uskomuksista ja asenteista. Koska kukaan aikaisempi sukupolvi ei ole vaivautunut näitä uskomuksia kyseenalaistamaan, lapsiraukka (jolle ei itselleen ole vielä kehittynyt minkäänlaista kyseenalaistamisen kykyä) löytää itsensä lasipullosta jo muutaman vuoden ikäisenä.
Aikuisena uskomusten todeksi tekemistä on harjoiteltu niin kauan, että ne ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi, joita emme enää edes havaitse. Pääosin positiivisia uskomuksia itsestään omaksunut ihminen uskaltaa tavoitella unelmiaan ja tehdä mitä haluaa, kun taas pikku pullonsa seiniin jo nuorena törmännyt taimi ajattelee:
”en ole riittävän fiksu, nuori/vanha, lihava/laiha, rikas, oppinut…”,
”en kelpaa tällaisena”,
”minun on suoriuduttava täydellisesti tai minut hylätään”,
”jos ihmiset tietäisivät, millainen oikeasti olen, he eivät pitäisi minusta”,
”minulla ei ole kielipäätä”,
”ponnistelenpa kuinka paljon tahansa, se ei koskaan riitä”,
”jos en voita, en ole riittävä”
… ja niin edelleen, loputtomiin. Riskin välttääkseen hän päättää jättää elämässä menestymisen ja onnellisuuden itseään parempien ja kyvykkäämpien huoleksi. Vaikka puristaakin, oma pikku pullo on sentään niin turvallinen!
Millaisessa lasipullossa sinä olet kasvanut?
Onneksi elämän ja kasvun valtava voima saa useimmiten ennen pitkää lasin säröilemään. Oma kasvutilani oli pilttipurkin kokoinen parikymppiseksi asti. En pitänyt itseäni oikein minkään arvoisena enkä uskaltanut ottaa selvää siitä, mihin pystyisin jos yrittäisin. Työelämässä sain onneksi kohdattavaksi ja voitettavaksi haasteita, joista jokainen lisäsi uskoa omaan kykyyni oppia ja selviytyä. Nämä suoriutumiseen liittyvät kasvuravinteet saivat pulloni säröille, mutta syvemmällä olevien, omaan arvooni liittyvien negatiivisten ajatustapojen murtamiseen ne eivät riittäneet. Vasta 40-vuotiaana oivalsin, että uskomukset ovat vain uskomuksia, ja että voin valita mitä uskon ja mitä ajattelen itsestäni. Näistä oivalluksista käynnistyi ”suuri pullonmurskauskampanja”, joka on jo johtanut moneen hyvään elämänmuutokseen, aina vain lisääntyvään luottamukseen ja tyytyväisyyteen sekä kasvavaan itsensä toteuttamisen rohkeuteen ja vapauteen.
Lapsi omaksuu uskomusjärjestelmänsä kasvatuksen myötä. Aikuisena ihminen sitten ajattelee ja käyttäytyy uskomustensa mukaisesti niin, että saa todistetuksi itselleen niiden olevan totta. On tärkeää ymmärtää, että rajoittavat uskomukset ovat romutettavissa (jos niin haluaa), ja että aikuisella on oikeus ja vapaus itse päättää, millaisten uskomusten varaan luo elämänsä. Vapautumisen myötä koko elämä muuttuu paremmaksi ja enemmän elämän tuntuiseksi.
Millaisessa lasipullossa sinä olet kasvanut?
