PAKKO-ON-PAINAVA-SANA

Pakko on painava sana

Pakko on painava sana, joka on helppo sanoa, ikään kuin vastuu sillä siirtyisi jonnekin ulkopuolelle. Todellisuudessa – ja huomaat tämän itsekin, jos pysähdyt ajattelemaan asiaa – se mitä teet, on aina viime kädessä oma valintasi riippumatta siitä millaisten uskomusten varassa sen teet.

Jos haluat luoda pakon sijaan rentoutta ja vapautta elämääsi, sinun kannattaa alkaa kysellä itseltäsi, miksi teet asioita, joita pidät “pakkoina”. Mitä toivot, odotat tai uskot sen antavan sinulle? Toimiiko se, vai olisiko sinun syytä säätää strategiaasi?

Ethän vain tallo omia tarpeitasi?

Keho ja mieli vastustavat toimeen tarttumista tavallisesti oikein hyvästä syystä. Näitä voi olla monia, mutta hyvin usein syynä on se, että olet kävellyt omien tarpeidesi yli ja ohi niin monta kertaa, että olet yksinkertaisesti ja kerta kaikkiaan liian väsynyt. Jos sinulla on tapana pakottaa itsesi toimimaan silloinkin kun et oikeasti jaksaisi, et ehkä edes tiedä miten paljon helpommin asiat voisivat sujua, jos kuuntelisit ja kunnioittaisit itseäsi ja omaa levon tarvettasi ensin. Sama tehtävä voi hetken latautumisen jälkeen tuntua paljon vetävämmältä, ja huomaat tarttuvasi siihen aivan vaivattomasti ja mielelläsi.

(Jos kuvittelet, että puolisosi, esimiehesi, kollegasi tai ystäväsi edellyttää sinun uhraavan onnellisuutesi ja hyvinvointisi, ota selvää, onko ajatuksesi totta. Hän todennäköisesti kunnioittaisi mielellään rajojasi, jos vain näyttäisit hänelle, missä ne ovat.)

Anna itsellesi nolla-aikaa

Sillä aikaa kun opettelet suhtautumaan kaikkeen edessäsi olevaan työhön itseäsi kunnioittaen ja positiivisella rennon aikaansaamisen asenteella, teet itsellesi suuren palveluksen, jos annat itsellesi päivittäin pienen pakkosuorituspaaston. Ota tunti tai edes puoli tuntia joka päivä itsellesi sellaista aikaa, jolloin kaikki muu saa olla, ja sinä keskityt vain kuuntelemaan itseäsi ja antamaan itsellesi sitä mitä juuri nyt tarvitset ja haluat. Teet vain sen, minkä vilpittömästi haluat tehdä ja mistä ei ole sinulle mitään vaivaa. Muutoin olet ehdottomasti tekemättä yhtään mitään. Lähde laiskalle kävelylle luontoon hengittelemään raitista ilmaa, makaa sohvalla tai sängyssä, sulje silmäsi ja uppoudu haaveiluun, meditoi tai nukahda hetkeksi, ota kirja ja lue jos haluat, kirjoita päiväkirjaa, katsele televisiota (suosittelen luonto-, ruoka- ja matkailuohjelmia sekä kaikkea sellaista, mikä on sinusta vilpittömän hauskaa, mutta kaikki aivan ehdottomasti väkivallaton ja lepotahtinen ohjelmisto, joka auttaa sinua rentoutumaan ja nauttimaan pakottomasta olemisesta, on aivan yhtä hyvä). Pääasia on, että sinä et tee yhtään mitään, mitä et halua tehdä juuri nyt. Sulje puhelin ja tietokone. Tiskit, ruuanlaitto, siivoaminen, työsuoritus, puoliso, lapset, ystävät – kaikki joutavat nyt hetken odottamaan. Mieti, mikä tekee lepohetkestäsi täydellisen ja tee se. Tee hitaasti ja laiskasti kaikki minkä teet – ja muista nauttia siitä!

Ota itsekkäästi vastuu

Jos ympäristösi vastustaa sitä, että olet hetken poissa palveluksesta, ilmoita heille lujasti mutta ystävällisesti, että tarvitset nyt hetken lepoa ja he saavat luvan pärjätä sen aikaa ilman sinua. (Jos sinulla on pieniä nälkäisiä lapsia eikä käsillä ole toista aikuista, joka voisi huolehtia heistä, ruoki heidät ja kohtaa heidän polttavimmat nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeensa ensin, jotta saat heidät pois kimpustasi.)

Yliuhrautuvan on hyvä huomata, että muut hyväksyvät yleensä mukisematta sen, että heidän tavallisesti niin nöyrä palvelijansa huolehtii itsestään ensin – etenkin kun he oppivat, että tämä on paljon mukavampi, iloisempi ja aikaansaavampi levättyään. Olennaista on, että otat vastuun itsellesi ja sanot ääneen sen mikä on totta: että olet väsynyt ja aiot nyt levätä hetken, mutta että palaat ruotuun sen jälkeen. Jos sen sijaan alat syytellä muita siitä että “he ovat aina vaatimassa jotakin eikä sinulla ole ikinä aikaa levätä”, voit olla aivan varma, että asenteesi herättää ympäristössäsi raivoisaa vastustusta. Toisin kuin ehkä kuvittelet, ympäristön (etenkään lastesi) vastustus ei johdu siitä että huolehdit omista tarpeistasi, vaan siitä että yrität sälyttää vastuun jaksamisestasi heidän niskoilleen. Tarpeistasi huolehtimalla annat ympäristöllesi myös arvokkaan esimerkin, jota seuraamalla muutkin saavat luvan kunnioittaa itseään ja omaa jaksamistaan.

Mitä jos tekisit sen rakkaudesta?

Jos huomaat lepäämisen ja voimien keruun jälkeenkin vastustavasi edessäsi olevaa tehtävää, saattaa syynä olla myös ihan yksinkertaisesti negatiivinen automaattiajatus. Meillä kaikilla on koko joukko opittuja uskomuksia tehtävistä, joihin ei itsessään liity minkäänlaisia latauksia, ja joiden tekeminen voisi tuottaa sinulle jopa tyydytystä, jos päättäisit suhtautua niihin positiivisemmin. Jos esimerkiksi ajattelet, että siivoaminen tai työsi on tylsää ja vastenmielistä, voit alkaa tutkia ja haastaa näitä uskomuksia esimerkiksi kyselemällä: “Kenelle ja miksi teen tätä?” “Jos tekisin tämän siksi että HALUAN tehdä sen, mikä olisi toisin?” “Jos tekisin tämän asian rakkaudenosoituksena itselleni, miten tekisin sen? Mikä muuttuisi?” “Mitä tämän tehtävän tekeminen antaa minulle? Mitä se antaa muille ihmisille?”

Sen sijaan, että suoritat tehtäviä, koska sinun on “pakko”, voit päättää tehdä enemmän asioita rakkaudesta ja kunnioituksesta itseäsi kohtaan. Eikös vaan välttämättömien asioiden tekeminen tunnukin paljon paremmalta tästä näkövinkkelistä katseltuna? Tällä ajatussuunnan muutoksella voit alkaa tunnistaa velvollisuuksia, joista sinun on syytä luopua, ja alkaa suhtautua välttämättömiin tehtäviin positiivisemmin. Uskon, että näin alat pian tuntea itsesi vahvemmaksi, vapaammaksi ja onnellisemmaksi.

Vain kaksi pakkoa

Ajatteletko, että sinun täytyy uhrata itsesi, jotta saisit pitää työpaikkasi, ystäväsi tai puolisosi, jotta olisit rakastamisen arvoinen, tai koska uskot että kärsimisellä ansaitset itsellesi kirkkaamman kruunun tai taivaspaikan, arvostusta tai jonkun muun palkinnon niiltä, joiden hyväksi koet uhrautuvasi? Jos olet kenties jo pitkään yrittänyt ansaita haluamaasi uhrautumalla, tiedät varmasti jo senkin, että tällainen ajattelu ei johda tuloksiin, vaan voi sen sijaan käydä kalliiksi ja tuottaa paljon kurjuutta sekä itsellesi että läheisillesi.

Sen sijaan tekeekin hyvää pieni todellisuustarkastelu. Todellisuudessa ihmisen elämässä ei nimittäin ole kuin kaksi pakkoa:

–   Sinun on pakko kuolla ja

–   Sinun on pakko elää jokainen päivä kuolemaasi asti.

Mikä herkullinen ajatus! Miten sinä haluat elää? Mitä päätöksiä voit tehdä päästäksesi lähemmäksi haluamaasi?

Saattaisit kiinnostua myös näistä: