Rakasta itseäsi

Rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi

omien tarpeiden tallominen ja ikuinen itsensä ohittaminen ei tuokaan onnea ja olemassaolon oikeutusta, vaan pettymystä, kateutta ja katkeruutta. Seinä tulee vastaan ja masennus tai sairastuminen pakottaa pysähtymään ja katsomaan todellisuutta silmästä silmään. Onneksi.

Monet meistä (myös minut) on aikoinaan kasvatettu siihen uskoon, että kiltteys ja uhrautuminen on arvokasta, että on autuaampi antaa kuin ottaa, että lähimmäistä pitää rakastaa ja että olet itse rakastamisen arvoinen vain silloin kun olet muille mieliksi. Hankala tilanne, kun totta on toisaalta sekin, että et voi antaa muille sellaista mitä et ole itse saanut.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa

Aikuisena jatkamme tällä hyvin sisäistämällämme polulla. Yritämme ansaita rakkautta kantamalla vastuuta muiden tarpeista ja hyvinvoinnista, vaikka oma rakkaustankkimme on kuivunut kauan sitten eikä meillä ihan vilpittömästi ajatellen oikeastaan olisi mitään annettavaa. Ennemmin tai myöhemmin joudumme huomaamaan, että omien tarpeiden tallominen ja ikuinen itsensä ohittaminen ei tuokaan onnea ja olemassaolon oikeutusta, vaan pettymystä, kateutta ja katkeruutta. Seinä tulee vastaan ja masennus tai sairastuminen pakottaa pysähtymään ja katsomaan todellisuutta silmästä silmään. Onneksi.

Miksi minun pitäisi olla täydellinen?

Itse olin vielä 15 vuotta sitten tällainen uhriutuja; rajaton, ulkoa ohjautuva, voimaton ja masentunut. Kunnes sitten eräänä uupumista seuranneena valaistumisen kesänä sain tarpeekseni ja suostuin huomaamaan, etten ole sen kummempi kuin kukaan muukaan, eikä minun tarvitsekaan olla. Kaikilla muilla on lupa olla sellaisia kuin ovat – miksi minun pitäisi olla jotakin muuta, jotenkin parempi tai täydellisempi? Oivalsin myös, että itsestäni huolehtiminen on minun tehtäväni, ei kenenkään toisen. Tämä käänteentekevä oivallus käynnisti kasvamiseni onnelliseksi ja aidoksi minuksi.

Opettelin hyväksymään ja kunnioittamaan itseäni ilman ehtoja, pienen pienin askelin. Aloin kuunnella sisäistä totuuttani ja tarpeitani, ja huomasin ettei se olekaan keneltäkään pois, vaan päinvastoin: mitä täydempi on oma tankkini, sitä enemmän minulla on aitoa annettavaa. Masennukseni alkoi hälvetä ja sen tilalle kasvaa riemastuttava elämän tunne. Olen luopunut monista odotuksista ja vaatimuksista – tärkeimpinä näistä oman virheettömyyden ja täydellisyyden vaatimukset. Miten helpottavaa ja vapauttavaa! Elämä on hyvää juuri sellaisena kuin se on, kaikkine käänteineen ja haasteineen, murheineen ja onnen aiheineen. Välillä lipsun polultani, mutta ei se haittaa – opinpahan taas lisää itsestäni ja seuraavalla kerralla osaan valita paremmin.

Rakasta itseäsi ensin

Aidoksi, eläväksi ja onnelliseksi kasvaminen alkaa itsensä ja tilanteensa hyväksymisestä ilman ehtoja ja muttia. Lakkaa ostamasta hyväksyntää itsesi ulkopuolelta ja anna itsellesi lupa olla juuri sellainen kuin olet, juuri nyt, ja nyt, ja nyt. Unohda vertailu ja kilpailu, ja hyväksy sen sijaan kaikki tunteesi, tarpeesi, hyveesi, virheesi – itsesi aivan kokonaan. Kuuntele ja kunnioita itseäsi, ja pyri antamaan, pyytämään, vastaanottamaan sitä mitä milloinkin tarvitset.

Jos muutoksen tekeminen yksin tuntuu liian vaikealta, hanki apua. Mene itsetuntemus- tai terapiaryhmään tai anna ammattitaitoisen coachin auttaa sinut vauhtiin uuden elämän polullasi. Olet ainutlaatuinen sinä juuri sellaisena kuin olet, jatkuvasti kasvavana ja ikuisesti keskeneräisenä. Aloita nyt! Kaikki muu hyvä seuraa itsestään, ja saat huomata että se on aivan totta: rakastat lähimmäistäsi juuri sillä tavoin ja saman verran kuin rakastat itseäsi. Rakasta siis itseäsi ensin!

Valoisin terveisin valmentajasi,

Saattaisit kiinnostua myös näistä: