Search
snow-3108069_1280

Perfektionisti voi vapautua vitkuttelusta

Koetko joskus ahdistusta siksi, että et millään saa tehdyksi tärkeää päätöstä vaikka pitäisi? Onko sinun vaikea saada tehtävääsi valmiiksi koska pelkäät, ettei se ole tarpeeksi hyvä? Vitkuttelu on psykologinen ja neurologinen päättämättömyyden tila, johon sisältyy tietoista tai alitajuista hämmennystä, epävarmuutta, ahdistusta, itse-epäilyä ja pelkoa. Se on mitä voimallisin toiminnan tuke ja estää siksi sinua tehokkaasti etenemästä, kehittymästä ja saavuttamasta tavoitteitasi.

Vitkuttelu voi olla hyödyllistäkin…

Yleensä vitkuttelu mielletään yksinomaan haitalliseksi, mutta silläkin on joissain tilanteissa positiivinen ja hyödyllinen tehtävänsä. Liike-elämän parissa työskentelevät psykologit  ovat nimittäin havainneet, että vitkuttelu saattaa johtaa myös menestykseen. Jos yleisesti ottaen hallitset aikataulujasi hyvin, ja jos sinulla on hyvät, pitkään kokemukseen perustuvat liiketoiminta­taidot, ajoittainen vitkuttelusi johtuu todennäköisimmin siitä, että sinulle on kokemuksen myötä kehittynyt kyky tunnistaa alitajuisesti, milloin sinulla ei ole riittävästi tietoa hyvän ja viisaan päätöksen tekemiseksi. Kokemuksen ja hyvän  itseluottamuksesi ansiosta et ahdistu päättämättömyydestäsi, vaan luotat intuitioosi ja tunnistat, että vitkuttelusi johtuu tiedonkäsittelyn keskeneräisyydestä. Olet jo oppinut, että paras mahdollinen päätös syntyy itsestään sitten kun tietoa on tarpeeksi ja tilannetta on tutkittu ja tarkasteltu huolellisesti kaikilta mahdollisilta näkökulmilta.

…mutta tavallisesti se vain haittaa menestymistä

Haitallinen vitkuttelu liittyy arvostelun pelkoon, jonka pohjalla on tunne omasta riittämättömyydestä ja huonommuudesta. Perfektionisti pyrkii suojelemaan itseään tuskalta välttämällä muiden arvostelua kaikin keinoin. Siksi hän haluaa tehdä kaiken täydellisesti – jottei kukaan pääsisi tekemään kolhua hänen huolellisesti rakenneltuun, näennäiseen täydellisyyteensä. Tämä vitkuttelun laji, josta itsellänikin toipuvana perfektionistina on runsaasti kokemusta, on äärimmäisen haitallinen. Kaiken tekeminen kestää huomattavasti kauemmin kuin olisi tarpeellista, ja uusiin asioihin ryhtyminen on todella vaikeaa tai jopa mahdotonta. Siksi se myös estää tehokkaasti kasvun, kehittymisen ja menestymisen.

Perfektionismin negatiivinen kierre

Perfektionistille hänen oma aikaansaannoksensa ei koskaan voi olla riittävän hyvä. Haluat tehdä kaiken “oikein” ja täydellisesti, mutta mielensisäinen vitkuttelijasi pyrkii koko ajan epäilemään työsi tuloksia. “Jos tekisin näin, se olisi ehkä täydellistä, mutta ehkä ei sittenkään olisi – siispä minun on parasta miettiä (lue: vitkutella) vielä vähän.” Et kykene ryhtymään toimintaan ennen kuin voit olla varma ehdottoman ja yksinomaisen positiivisesta palautteesta, etkä luonnollisestikaan voi tietää onko työsi täydellistä ennenkuin olet tehnyt sen. Ikävä kierre, eikös vain olekin?

Jos perfektionisti luottaisi itseensä ja antaisi oman arvionsa riittää, hän tekisi työn niin hyvin kuin osaa, ja toteaisi sitten, että se on valmis ja tarpeeksi hyvä. Hänen on kuitenkin pakko yrittää välttää muiden ihmisten kaikkia mahdollisia ja moninaisia tuomioita, tietenkään tietämättä niitä etukäteen, joten hän joko ei kykene lainkaan ryhtymään toimintaan tai jatkaa työn hieromista loputtomiin, pystymättä päästämään siitä irti. Näin perfektionisti seisoo tukevasti omilla varpaillaan ja estää tehokkaasti itseään koskaan saavuttamasta mitään kovin merkittävää.

Neurotieteellinen tutkimus on myös osoittanut, että perfektionismin synnyttämä vitkuttelu haittaa muistin toimintaa ja on yhteydessä negatiivisuuteen ja masennukseen. Olet kenties kokenut joskus kauan sitten nöyryyttävää, tuskallista arvostelua, ja vetänyt lapsen mielessäsi johtopäätöksen, että arvostelijat ovat “oikeassa” ja jos olisit täydellinen, kukaan ei voisi arvostelullaan satuttaa sinua. On hyvä tunnistaa, että tällainen vitkuttelu on menneisyyden tapahtumien (eli siis muistojen) synnyttämää ahdistusta, jolla ei ole todellista yhteyttä nykyhetken tapahtumiin.

Vitkuttelun voittaminen

Vitkuttelun voittaminen, luottamukseen perustuva tietämättömyyteen sukeltaminen ja toimintaan ryhtyminen on perfektionistille, niinkuin kaikille muillekin, ainoa tie päästä eteenpäin ja saavuttaa tavoitteitaan. Onneksi se on mahdollista, pienin mutta päättäväisin askelin. Kokeile vaikkapa joitakin seuraavista:

1) Ulkoista se mielestäsi ja katso todellisuutta silmiin

Neurotieteen tutkija Mark Waldman on kokenut seuraavan keinon tehokkaaksi vitkuttelun voittajaksi omassa työssään johtajien kouluttajana:

Kun saat itsesi kiinni vitkuttelusta, ota esille paperi ja kynä ja kirjoita (niin lyhyesti kuin mahdollista) ylös vitkuttelua aiheuttava sisäinen keskustelusi. Listaa kaikki mieleesi tulevat syyt, jotka estävät sinua toimimasta. Rentouta sitten kehosi ja mielesi esimerkiksi pienellä mindfulness-harjoituksella ja katsele listaasi rennon ulkopuolisena, arvostelematta ja tuomitsematta. Kysy itseltäsi, ovatko nämä kirjaamasi syyt todellisia. Useimmat eivät todennäköisesti ole, vaan tunnistat ne mielikuvituksesi ja muistojesi tuotteiksi. Muutamat kirjaamistasi syistä tuntuvat kenties asianmukaisilta. Kirjoita näiden kohdalle heti kolme pientä ratkaisua tai toimintaa, jotka auttaisivat sinua ylittämään epäröintisi. Kirjoittaminen katkaisee tuomitsevan sisäisen puheesi, joka saa aivojesi motivaatiokeskuksen jäätymään, ja huomaat toimintaan ryhtymisen käyvän helpommaksi.

2) Huiputa sisäistä perfektionistiasi hallitulla mokalla

Doug Bench, joka on juristin uralta neurotieteen pariin ajautunut menestysvalmentaja, antoi kerran sisäisen perfektionistin taltuttamiseen loistavan vinkin, jota olen itsekin joskus käyttänyt hyvällä menestyksellä. Se on TIETOINEN MOKAAMINEN.

Kun huomaat olevasi tilanteessa, jossa sinun on vaikea edetä koska pelkäät tekeväsi virheen, tee se tietoisesti! Doug kertoi esimerkiksi käyttävänsä jonakin päivänä eri parin sukkia tai lisäävänsä pukeutumiseensa jonkun muun vastaavan, ulospäin näkyvän virheen.

Itse olen kokeillut hallittua mokaamista mm. vastaamalla tietoisesti väärin jossakin koulutus- tai seminaaritilaisuudessa esitettyyn kysymykseen. Koska teen virheen tietoisella päätöksellä enkä tyhmyyttäni, saan kohdata sen seuraukset ilman että “todelliseen” minääni kohdistuu arvostelua. Tällä tavalla aivot tulevat huijatuiksi ja pääsen kokemaan että mokasta ei todellisuudessa seuraa muuta kuin punastuminen ja hetken häpeä – mieleni kuvittelemaa ikuista tuomiota ei tulekaan, vaan elämä jatkuu – vain entistä vapaampana.

3) Opi pyytämään palautetta keskeneräisestä työstä

Kun itse aikoinaan vielä työelämässä ollessani aloin kärsiä siitä, että minun oli vaikea saada tehtäviä valmiiksi ja päästää niitä käsistäni, keksin keinon, joka itse asiassa käynnisti ja vauhditti omaa perfektionismista toipumistani hyvin merkittävällä tavalla. Ryhdyin pyytämään palautetta keskeneräisestä työstä. Koska itse tiesin, että työni ei ole vielä valmis, kykenin altistamaan sen muiden arvioille ilman että palaute olisi juurikaan kolauttanut itsetuntoani. Tämä oli loistava strategia siinäkin mielessä, että aloin saada käsitystä siitä, milloin työ on riittävän hyvä. Huomasin, että oma rimani on aina jossakin taivaissa, itse asiassa aina itsellenikin näkymättömissä ja satumaisen paljon korkeammalla kuin ulkomaailman työlleni asettama laatutavoite. Aloin vähitellen luottaa siihen, ettei tarvitse olla täydellinen eikä tehdä täydellistä.

On aivan valtavan vapauttavaa ja ihanaa olla tekevä ja toimiva, ikuisesti keskeneräinen, kasvava, kehittyvä ja oppiva – aivan kuin kaikki muutkin. Suosittelen! Muista: sinulla ei koskaan voi olla niin paljon tietoa, että voisit takuuvarmasti tietää tulevaisuuden. Luota intuitioosi, loikkaa ja toimi!

Vapaasti virtaavia alkusyksyn päiviä toivottaen,

johanna_nimi

 

Piditkö tästä? kerro siitä muillekin!

Lisää kirjoituksia luettavaksesi: