itsekunnioitus

Edistävä palaute annetaan arvostuksella ja kunnioituksella

palaute

Palautteen alkuperäinen hyvä ja tärkeä tarkoitus on antaa ihmisille tietoa heidän suoriutumisestaan suhteessa yrityksen tavoitteisiin ja odotuksiin ja siten auttaa heitä kehittymään ja kehittämään toimintaansa entistä menestyksellisemmäksi. Ihminen kaipaa palautetta, tietoa siitä mitä hän tekee hyvin ja missä kenties olisi vielä kehitettävää. Palautteen antaminen on myös keino osoittaa arvostusta; palautetta saadessaan ihminen tulee nähdyksi ja …

Edistävä palaute annetaan arvostuksella ja kunnioituksella Lue lisää »

Osaatko kunnioittaa omia arvojasi?

arvot

Meillä jokaisella on arvot – joukko mieleemme tallentuneita ihanteita ja elämisen sääntöjä. Ne kertovat siitä, mikä on arvokasta ja tärkeää, millaisena itse olet hyvä ja riittävä, ja miten sinun pitää elää menestyäksesi ja ollaksesi onnellinen. Arvosi antavat tietoa siitä, mikä on sinulle merkityksellistä ja millaisena voit olla tyytyväinen itseesi ja siihen mitä teet ja luot …

Osaatko kunnioittaa omia arvojasi? Lue lisää »

Voita vitkuttelu

vitkuttelu

Pitäisi ryhtyä jo toimeen… olisi pitänyt jo aikoja sitten… Oma vitkuttelu ahdistaa ja yrität pakottaa itseäsi tehtävän pariin, mutta ei auta. Keho ei vain suostu toimimaan vaikka miten yrittäisit. Deadline lähestyy, ahdistus kasvaa – ja ajatukset tukkeutuvat. Umpikujatunnelmissa ollaan. Höllääminen on tärkeää Stressaaminen ja pakottaminen eivät tuota minkäänlaisia tuloksia. Sen sijaan sinullakin on varmasti kokemusta …

Voita vitkuttelu Lue lisää »

Vitkuttelu ei johdu itsekurin puutteesta

Vitkuttelu – kyvyttömyys synnyttää päätös tai tarttua edessä olevaan tehtävään – on aihe joka on pulpahdellut viime aikoina pintaan useasti käymissäni coaching-keskusteluissa. Kirjoitin jokin aika sitten vitkuttelun voittamisesta ja perfektionismista artikkelin (voit halutessasi lukea sen täältä), mutta koska toimeen tarttumattomuus ja itsekurin puute tuntuu olevan kovin päivänpolttava ja tärkeä aihe, jatkan siitä vielä vähän. Mikä …

Vitkuttelu ei johdu itsekurin puutteesta Lue lisää »

Rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi

Rakasta itseäsi

omien tarpeiden tallominen ja ikuinen itsensä ohittaminen ei tuokaan onnea ja olemassaolon oikeutusta, vaan pettymystä, kateutta ja katkeruutta. Seinä tulee vastaan ja masennus tai sairastuminen pakottaa pysähtymään ja katsomaan todellisuutta silmästä silmään. Onneksi.

Onnistuminen on uskomusasia

Uskomukset

Maailmamme on monimutkainen ja -tasoinen ja tuntuu muuttuvan aina vain mutkikkaammaksi. Meillä on vahva taipumus yksinkertaistaa ja yleistää informaatiota, tehdä tulkintoja ja luoda merkityksiä, jotta voisimme säilyttää minäkuvamme ehyenä ja kokea hallitsevamme maailmaamme edes jollakin tavalla. Lapsuuden vuorovaikutustilanteet ovat synnyttäneet mieliimme koko joukon uskomuksia – yleistyneitä selviytymisstrategioita. Nämä uskomukset ovat palvelleet hyväksytyksi tulemisen tarpeitamme hyvinkin lapsena, mutta joista osa nyt aikuisena syö onnellisuut­tamme ja on esteenä polullamme kohti itsemme ja potentiaalimme täysipainoista toteutumista.

Meillä kaikilla on satoja tai jopa tuhansia uskomuksia itsestämme, toisista ihmisistä yhdessä ja erikseen, maailman tilasta, ja kaikki nämä ovat asettuneet mieliimme ”totuuksiksi”, jotka vaikut­tavat monin tavoin valintoihimme ja niiden kautta siihen, millaiseksi elämämme muodostuu. Hyvät uskomukset, kuten ”olen täysin hyvä juuri tällaisena” ja ”pystyn siihen kyllä” tekevät etenemisen mahdolliseksi ja johtavat hyviin kohtaamisiin ja saavutuksiin. Sen sijaan rajoittavat uskomukset, kuten ”en onnistu kuitenkaan, turha edes yrittää” estävät tehokkaasti toimeen ryhtymisen ja sen myötä tavoitteiden saavuttamisen.

Uskomuksesi ovat totta  – mutta vain jos uskot niin

On todella hienoa, että viime aikoina on alettu puhua uskomuksista uskomuksina ja jo vähän kyseen­alaistaakin niitä. Kaikki ei ole totta mikä siltä näyttää, ja uskomuksesi ovat totta, mutta vain jos ajattelet niin.

Annamari Heikkilä ja Saku Tuominen käsittelevät uskomuksia tuoreessa kirjassaan Uskonko. Havahduin itse kyseenalaistamaan mieleni rajoittavia sisältöjä vuosituhannen vaihteen paikkeilla ja suhtaudun aiheeseen kohtuullisen intohimoisesti niin omassa elämässäni kuin asiakastyössäkin. On niin tavattoman vapauttavaa ja riemastuttavaa kohdata sisäinen este ja tulla ajatelleeksi ”hmm… tämä on minun ajatukseni, mutta mistä tiedän onko se totta?” ja lähteä sitten ottamaan asiasta selvää. Suosittelen mitä lämpimimmin!

Kirjoitin pari vuotta sitten artikkelisarjan, joka pyrkii antamaan ajatuksia ja keinoja rajoittavien uskomusten tunnistamiseen ja haastamiseen. Nämä kirjoitukset löytyvät Monsteri.fi-sivuilta:

Kuka olisit ilman näitä uskomuksia?

Rajoittavat uskomukset nostavat päätään aina kun haluamme tehdä jotakin, mitä emme ole tehneet aikaisemmin. Mitä tärkeämpi asia on kyseessä, sitä vahvempi on myös uskomukseen perustuva vastustus. Silloin on hyvä kysyä itseltään, kuulostella ja miettiä: Millainen olisit, kuka olisit jos elämäsi olisi pilkulleen sellaista kuin se on nytkin, mutta sinulla ei olisi tuota ajatusta tai uskomusta? Mikä olisi mahdollista? Mitä tekisit toisin?

Vapauttavaa itsetutkiskelua toivottaen valmentajasi,

Johtajan stressi tarttuu!

Olemme herkkiä toistemme tunnetiloille. Aistimme helposti palaverissa vallitsevan ilmapiirin astuessamme kokoustilaan. Kollegan stressi, ahdistus tai innostus tuntuu omassa kehossamme. Tämä upea taito on tehnyt sopuisan yhteiselon mahdolliseksi ja vahvistunut vuosimiljoonien aikana – onhan kyky virittäytyä laumana saalistukseen tai puolustukseen ollut elinehto hitaan ja aseettoman lajimme säilymiselle. Sosiaalisuuteen taipumattomat yksinäiset sudet ovat tipahtaneet pois geenipoolista.

Eläytymisen taito on ihmislauman elinehto

Kuten muinaisessa menneisyydessä, lauman johtaja on nykyisinkin se jonka tunnetiloja muut pyrkivät tunnistamaan ja kopioimaan erityisen herkästi – hänhän on oletettavastikin se tietävin ja viisain, joka on parhaiten ajan tasalla ja jonka tunnetila on siis ”oikeassa”.

Kun johtaja on rento, neuvokas ja tyytyväinen, tiimikin voi rentoutua. Sen jäsenillä on runsaasti henkistä tilaa keskittyä tehtäviinsä, luoda rohkeasti uutta, kehittyä ja menestyä. Ilmapiiri on valoisa, vuorovaikutus positiivista ja toimivaa ja asiat sujuvat jouhevasti.

… paitsi kun stressi valtaa johtajan

Toisin ovat asiat silloin, kun johtaja on menettänyt luottamuksen omaan riittävyyteensä ja kykyynsä ratkoa eteen tulevia ongelmia. Riippumatta siitä ovatko tilanteen taustalla työn ylipääsemättömän tuntuiset haasteet, yksityiselämän tapahtumat vai henkilökohtaisen arvomaailman muutosprosessit, energia ja kekseliäisyys eivät yksinkertaisesti enää riitä sellaisiin suorituksiin, joihin sen rimaansa korkealla kannattelevan johtajan mielestä pitäisi riittää. Kenties hän on myös harjaantunut liian kiltiksi, tehokkaaksi muiden toiveiden täyttäjäksi, eikä osaa kieltäytyä tarjotuista tehtävistä ja aikatauluista silloinkaan kun niille ei kerta kaikkiaan ole tilaa ja voimia.

Johtaja saattaa alkaa toiveikkaasti kompensoida riittämättömyyden tunnettaan pyrkimällä suorittamaan lisää, lisää ja lisää, vaikka tunteekin kehoaan kalvavan väsymyksen pahenevan päivä päivältä. Ennen niin helpon tuntuiset työn rutiinit ja kohtaamiset herättävät nyt ärtymystä ja voimattomuutta, eikä kärsivällisyys tahdo millään riittää alaisten huolien kuuntelemiseen.

Negatiivisuus saa työyhteisön reagoimaan

Stressin myötä kapenevassa näkökentässä viattomatkin asiat alkavat näyttää uhkaavilta. Pelkoon pohjautuva ongelmanratkaisu saa aikaan virheitä ja hätiköityjä päätöksiä. Tilannetta ei helpota se, että johtajan ahdistus leviää koko tiimiin kuin liekki kuivaan risukkoon. Työyhteisön jäsenet reagoivat tilanteeseen kuka mitenkin. Joku harvinaisen tietoinen yksilö tunnistaa, että esimiehellä on ongelma, päättää olla ottamatta sitä itseensä ja jatkaa työtään kuten ennenkin. Useimmat kuitenkin tuntevat sisuksissaan epämääräisen ahdistuksen ja alkavat etsiä syitä ja selityksiä tuntemuksilleen – ja etsivä löytää, kuten hyvin tiedämme.

Ihmisen mieli näet pyrkii keksimään loogisia tulkintoja tilanteessa, jossa hänen negatiiviselle tunnetilalleen ei ole olemassa ilmeistä ja tietoista selitystä. Työyhteisössä tämä aivojen avuliaisuus saattaa aiheuttaa arvaamattomia seurauksia. Ihmiset herkistyvät löytämään negatiivisia merkityksiä toistensa viestinnästä ja käyttäytymisestä, ryhtyvät puolustuskannalle – ja vastaavat tulkintaansa vähintäänkin samalla mitalla, pohjautuipa se todellisuuteen tai ei. Paitsi he, jotka vetäytyvät kuoriinsa ja ryhtyvät passiiviseen vastarintaan.

Ei ole lainkaan harvinaista, että työyhteisön ilmapiiritulehduksen takaa löytyy liian stressaantunut johtaja. Syitä ja ratkaisukeinoja lähdetään helposti etsimään sylttytehtaan ulkopuolelta: tiimin yksilöiden käyttäytymisestä (joka on seuraus, ei syy, kuten juuri opimme), olosuhteista, jopa yhteisön ulkopuolelta. Joku viisas vertasi tällaista ongelmanratkaisua tilanteeseen, jossa henkilö yrittää paikata poskessaan olevaa haavaa laastaroimalla peilinsä. Ei siis ole mikään ihme, että korjaustoimien tulokset jäävät usein laihoiksi tai lyhytaikaisiksi.

Rohkea esimies ryhtyy hyväksi johtajaksi itselleen

Väsynyt esimies tietää kyllä, että tietty itsekkyys olisi tervettä ja hyväksi hänellekin. Hän tunnistaa hetket, jolloin olisi viisasta pyytää apua tai sanoa kauniisti ”ei”, mutta liimaa hymynaamatarran kiukkunsa ja väsymyksensä päälle ja havaitsee myöntyvänsä kerrasta toiseen. Jossain mielensä sopukoissa hän ihmettelee, miksei niin hartaasti toivottu vastavuoroisuus toimi. Miksi hän on aina se joka uhrautuu, ja miksei hän saa mitään takaisin vaikka on niin kiltti.

Jos hän pysähtyisi kohtaamaan totuuden, ryhtyisi rakastavaksi johtajaksi itselleen, alkaisi huolehtia itsestään ja opettelisi ottamaan vastaan tukea muilta, hän saisi pian huomata että suuri osa hänen ongelmistaan katoaisi itsestään ja niiden loppujenkin hoiteleminen olisi varsin paljon helpompaa kuin aikaisemmin. Raivon ja uupumuksen tilalle alkaisi kasvaa toiveikkuutta, keveyttä, rohkeutta, sisäistä voimaa ja iloa. Mielen vapautuminen ja rentoutuminen loisi tilaa hyvien ratkaisujen ja päätösten syntymiselle. Ja miten se parantaisikaan työyhteisön vuorovaikutusta ja toimintakykyä!

Itsekkääksi heittäytyminen vaatii kuitenkin poikkeuksellista rohkeutta. Jos on lapsesta asti oppinut uskomaan että on sankarillista selviytyä yksin, ja että oikeus kuulua joukkoon lunastetaan muita miellyttämällä, tilanteen muuttaminen voi ilman tukea tuntua liian pelottavalta. Jos jatkuvan uhrautumisen synnyttämä sisäinen raivo on vielä ehtinyt kasvaa niin suureksi, että se uhkaa räjähtää hallitsemattomasti ilmoille ja aiheuttaa vahinkoa, esimies ei kenties löydä luottamusta ja keinoja hyvän muutoksen varovaiseenkaan käynnistämiseen.

Hyvä muutos on mahdollinen!

Tie kohti voimaantumista, positiivista vuorovaikutusta ja sujuvampaa arkea alkaa rehellisestä todellisuustarkastelusta ja tilanteen hyväksymisestä. Mikä on totta juuri nyt? Kirjoita ylös kaikki nykyhetken tilaa kuvaavat seikat, kaikki mieltäsi vaivaavat asiat, kaikki sellainen, jonka tilalle toivoisit jotain aivan muuta. Katso listaasi ja anna sen olla OK – sehän on vain lähtökohta, pohjakosketus, josta haluat nyt lähteä luomaan muutosta parempaan. Jos ajattelet, että kohtaamasi tapahtumat ja ympärilläsi olevien ihmisten käyttäytyminen on oman sisäisen maailmasi heijastusta, mitä se kertoo tämänhetkisestä tilastasi? Mitä haluaisit sen tilalle?

Kuilu nykyhetken ja tavoitetilan välillä saattaa näyttää täysin toivottomalta – ja sitähän se onkin, jos ajattelet että sinun pitäisi ylittää se yhdellä loikalla. Mitä jos alkaisitkin aivan heti kuunnella itseäsi ja päättäisit lähteä kohti onnellisempaa tulevaisuutta pienen pienin askelin? Miten voisit osoittaa itsellesi enemmän myötätuntoa ja kunnioitusta tänään? Kuka voisi tukea sinua muutoksessasi? Mitä voit tehdä (tai jättää tekemättä) juuri nyt – ja ainoastaan juuri nyt – vaikka muutaman minuutin ajan löytääksesi pientä helpotusta oloosi? Jos tekisit näin useita kertoja pitkin päivää, miltä tulevaisuutesi näyttäisi viikkojen, kuukausien ja vuosien päästä?

Vahvistuvaa itsekunnioitusta toivottaen valmentajasi,

 

 


Henkilökohtainen coaching auttaa kehittämään jämäkkyystaitoja

Olen koko valmennusurani ajan auttanut riittämättömyys- ja jaksamishaasteissa kipuilevia esimiehiä löytämään myötätuntoa itseään kohtaan ja kasvattamaan itsekunnioitustaan ja jämäkkyystaitojaan. Henkilökohtainen coaching auttaa luomaan uusia ratkaisuja hyväksyvässä luottamuksen ilmapiirissä. Coaching-prosessin aikana opit tunnistamaan ja kunnioittamaan omia rajojasi, alat harjoitella uutta jämäkkyyttä ja löydät entistä parempia toimintamalleja, joita voit soveltaa suoraan omiin arjen haasteisiisi. Prosessin myötä epävarmuus korvautuu selkeydellä, luottamuksella ja sisäisellä voimalla. Hyvien valintojen ja päätösten tekeminen helpottuu ja vuorovaikutus muuttuu positiivisemmaksi. Kasvavan rentouden ja valoisamman vuorovaikutuksen ansiosta koko työyhteisön toimintakyky paranee.

Jos olet kiinnostunut siitä, miten henkilökohtainen coaching voisi kantaa sinua kohti voimaantumista ja parempaa tulevaisuutta, ota yhteyttä! Tavoitat minut numerosta +358 40 413 2747.

 

Hallitseeko tuntemattoman tunteen lohikäärme elämääsi?

Tunteet muodostavat eräällä tavalla elämämme keskiön. Itse asiassa elämän tuntu itsessään määräytyy pitkälti sen pohjalta kuinka intensiivisesti ja rohkeasti kykenemme kokemaan tunteitamme, eikö vain? Monet ovat kuitenkin omaksuneet uskomuksen, että vain miellyttävät tunteet ovat hyväksyttäviä ja epämukava tunne on merkki siitä, että jotain on vialla, että kyseistä tunnetta ei saisi olla olemassa ja että siitä …

Hallitseeko tuntemattoman tunteen lohikäärme elämääsi? Lue lisää »